Hugo Simberg on yksi suomalaisen taidehistorian tunnistettavimmista ja samalla arvoituksellisimmista taiteilijoista. Hänen teoksissaan enkelit, kuolema, pirut ja suomalainen maisema muodostavat maailman, joka tuntuu yhtä aikaa tutulta ja epätodelliselta. Erityisesti Haavoittunut enkeli on tehnyt Simbergistä nimen, jonka tuntevat myös monet sellaiset suomalaiset, jotka eivät aktiivisesti seuraa taidetta.
Kuka oli Hugo Simberg?
Hugo Gerhard Simberg syntyi Haminassa 24. kesäkuuta 1873 ja kuoli Ähtärissä 12. heinäkuuta 1917. Hän työskenteli taidemaalarina ja graafikkona, mutta oli myös aktiivinen valokuvaaja, mikä tekee hänen tuotannostaan tavallista monipuolisemman. Simbergin taiteessa yhdistyvät symbolismi, suomalainen luonto ja syvä kiinnostus elämän suuriin kysymyksiin.
Simberg aloitti taideopintonsa Viipurin Taiteenystävien piirustuskoulussa vuonna 1891 ja jatkoi myöhemmin Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa Helsingissä. Merkittävä vaihe hänen urallaan oli opiskelu Akseli Gallen-Kallelan yksityisoppilaana, jolloin hänen omaperäinen kuvamaailmansa alkoi kehittyä nopeasti. Vaikka vaikutteita tuli ajan symbolistisesta taiteesta, Simberg ei jäänyt jäljittelemään muita, vaan loi hyvin tunnistettavan tyylin.
Hugo Simberg ja suomalainen symbolismi
Symbolismi pyrki kuvaamaan näkyvän maailman lisäksi tunteita, pelkoja, unia ja vaikeasti selitettäviä kokemuksia. Hugo Simberg sopi tähän suuntaukseen erityisen hyvin, sillä hänen maalauksissaan kuolema saattoi muuttua puutarhuriksi ja piru tavallisen ihmisen kaltaiseksi hahmoksi. Hänen teostensa tarkoituksena ei useinkaan ollut kertoa yhtä selkeää tarinaa, vaan herättää katsojassa kysymyksiä.
Simbergin varhaisiin tärkeisiin teoksiin kuuluvat esimerkiksi Halla vuodelta 1895 ja Kuoleman puutarha vuodelta 1896. Lontoon-matkallaan vuonna 1896 hän tutustui myös Hans Holbeinin kuolemantanssiaiheisiin, jotka liittyvät kiinnostavalla tavalla hänen omaan tapaansa kuvata kuolemaa. Simbergin kuvissa kuolema ei ole pelkästään pelottava voima, vaan toisinaan lähes lempeä ja hoivaava hahmo.
Haavoittunut enkeli on Hugo Simbergin tunnetuin teos
Vuonna 1903 valmistunut Haavoittunut enkeli kuuluu Suomen tunnetuimpiin taideteoksiin. Maalauksessa kaksi poikaa kantaa paareilla valkopukuista enkeliä, jonka silmät on sidottu ja jonka siivessä näkyy vahingoittumisen merkkejä. Teoksen hiljainen tunnelma ja avoimeksi jäävä tapahtuma ovat tehneet siitä poikkeuksellisen voimakkaan kuvan kärsimyksestä, haavoittuvuudesta ja mahdollisesta toivosta.
Maalauksen maisema liittyy Helsingin Töölönlahden ja Eläintarhan alueeseen, jota Simberg luonnosteli jo ennen lopullisen teoksen valmistumista. Hän oli kehitellyt enkeli-aihetta jo 1890-luvun lopulla, joten olisi liian yksinkertaista väittää maalauksen syntyneen ainoastaan hänen oman sairastumisensa seurauksena. Kiinnostavaa on myös se, että ensimmäisessä näyttelyssä Simberg ei antanut teokselle varsinaista nimeä, vaan merkitsi sen kohdalle ajatusviivan.
Kuoleman puutarha näyttää kuoleman toisella tavalla
Kuoleman puutarha on yksi parhaista esimerkeistä Simbergin tavasta muuttaa synkkä aihe yllättävän inhimilliseksi. Teoksessa luurankomaiset kuoleman hahmot hoitavat kasveja ja kukkia puutarhassa sen sijaan, että ne uhkaisivat ihmisiä. Simbergin omaan selitykseen perustuvan tulkinnan mukaan puutarha oli paikka, johon kuolleet saapuivat ennen taivaaseen pääsemistä.
Teoksen tunnelma onkin oudon rauhallinen, vaikka aihe liittyy kuolemaan. Hahmojen eleissä on enemmän huolenpitoa kuin kauhua, mikä tekee kuvasta helposti lähestyttävän ja samalla hieman hämmentävän. Juuri tällaiset ristiriidat ovat yksi syy siihen, miksi Hugo Simbergin taide tuntuu edelleen tuoreelta yli sata vuotta myöhemmin.
Hugo Simberg ja Tampereen tuomiokirkko
Tampereen tuomiokirkko on yksi tärkeimmistä paikoista, joissa Hugo Simbergin taidetta voi Suomessa nähdä. Lars Sonckin suunnitteleman rakennuksen maalauskoristelu annettiin Hugo Simbergin ja Magnus Enckellin tehtäväksi, ja kokonaisuus valmistui 1900-luvun alkuvuosina. Rakennus tunnettiin alun perin Johanneksen kirkkona, ja siitä tuli Tampereen tuomiokirkko vuonna 1923.
Simberg vastasi suuresta osasta kirkon koristeellisesta kuvamaailmasta ja suunnitteli myös lasimaalauksia sekä muita yksityiskohtia. Kirkossa nähdään muun muassa Haavoittunut enkeli, Kuoleman puutarha, Köynnöksenkantajat ja keskusholvin kuuluisa käärmeaihe. Magnus Enckell puolestaan toteutti alttariseinän suuren Ylösnousemus-freskon.
Hugo Simberg oli myös valokuvaaja
Simberg tunnetaan ennen kaikkea maalauksistaan ja grafiikastaan, mutta hänen valokuvauksensa tarjoaa kiinnostavan näkökulman hänen työskentelyynsä. Kansallisgallerian kokoelmissa on lähes tuhat Simbergiin liittyvää lasi- ja filminegatiivia, joista suuren osan hän kuvasi itse. Valokuvissa näkyvät muun muassa perhe-elämä, matkat, maisemat ja Tampereen kirkon työmaa.
Valokuva ei ollut Simbergille vain muistojen tallentamisen väline, vaan myös osa taiteellista työprosessia. Hän käytti valokuvia apuna mallien, asentojen ja ympäristöjen tutkimisessa, ja niitä liittyy myös Haavoittuneen enkelin valmisteluun. Tämä kertoo taiteilijasta, joka kokeili ennakkoluulottomasti erilaisia tapoja rakentaa lopullinen kuva.
Miksi Hugo Simberg kiinnostaa suomalaisia edelleen?
Hugo Simberg käsitteli teoksissaan aiheita, jotka eivät vanhene: kuolemaa, kärsimystä, myötätuntoa, yksinäisyyttä ja toivoa. Hänen kuvansa eivät kuitenkaan selitä katsojalle, mitä pitäisi ajatella, vaan jättävät tilaa henkilökohtaisille kokemuksille ja tulkinnoille. Tämä avoimuus on yksi hänen taiteensa suurimmista vahvuuksista.
Simbergin maailma on samalla vahvasti suomalainen, vaikka sen kysymykset ovat universaaleja. Hiljaiset maisemat, vakavat hahmot ja pidättyväinen tunneilmaisu tekevät hänen töistään helposti tunnistettavia suomalaisessa kulttuurissa. Siksi Hugo Simberg ei ole vain historiallinen taiteilija, vaan edelleen elävä osa Suomen taideperintöä.
Yhteenveto
Hugo Simberg rakensi suomalaisen taiteen historiaan kuvamaailman, jota on vaikea sekoittaa kehenkään muuhun. Haavoittunut enkeli, Kuoleman puutarha ja Tampereen tuomiokirkon maalaukset osoittavat, kuinka taitavasti hän yhdisti symbolismin, mielikuvituksen ja arkisen suomalaisen ympäristön. Hänen teoksensa eivät tarjoa yksinkertaisia vastauksia, ja juuri siksi ne kutsuvat katsomaan niitä uudelleen vielä yli vuosisata niiden syntymisen jälkeen.
